Home » Blogi » Valokuvauksen historia

Valokuvauksen historia

Oletko koskaan miettinyt, kuinka pitkälle valokuvauksen historia juontaa juurensa? Tai sitä, kuinka paljon valokuvaus on vuosien varrella muuttunut aina sen alkuajoista nykypäivään saakka? On kulunut jo satoja vuosia siitä, kun maailman ensimmäinen valokuva otettiin onnistuneesti. Sitä seurasi kuitenkin lukuisten tutkimusten ja epäonnistumisten sarja, kunnes kasassa oli toimiva prosessi, jonka avulla valokuvat saatiin teetettyä ja koko kansan nähtäville.

Vanhoja valokuvia

Valokuvauksen historia alkaa 1800-luvun alusta

Maailman ensimmäinen valokuva otettiin 1800-luvun alussa Ranskassa. Sen onnistui ottamaan ranskalainen Joseph-Nicéphore Niépce. Aivan ensimmäiset valokuvat olivat kuitenkin hyvin epätarkkoja ja ihmisten halu saada vangittua hetket kuviksi, ajoi kehitystä hurjaa vauhtia eteenpäin. Keksijät ahkeroivat sekä Ranskassa että Englannissa 1800-luvun alkupuolella haasteenaan kehittää niin valoherkkä materiaali, että se kiinnittäisi kuvan lyhyellä varoitusajalla taustaansa.

Onnistumisia saatiin molemmissa maissa, vaikka tekniikat olivatkin erilaiset. Niépce onnistui sekoittamaan bitumijauheesta, öljystä ja muutamista muista aineksista erittäin valoherkkää materiaalia, jonka avulla ensimmäiset kuvat saatiin otettua noin vuonna 1825. Englannissa puolestaan Fox Talbot kehitti kalotypia-nimistä tekniikkaa, jossa hän käytti hopeanitraattia valoherkkänä materiaalina. Varoitusaika tekniikassa oli vain noin puoli tuntia, ja kuvasta tehtiin ensin negatiivi.

Maailman ensimmäinen valokuva oli alku jollekin suurelle

Maailman ensimmäisen valokuvan ottanut Niépce kuoli vuonna 1833. Hänen jälkeensä tutkimuksia jatkoi Daguerre, joka lukuisten yritysten jälkeen jätti kasan epäonnistuneita otoksia lojumaan kemikaalikaappiin. Myöhemmin hän huomasi, että kuvat olivat muuttuneet tarkemmiksi rikkoutuneen lämpömittarin aiheuttaman elohopeahöyryn vuoksi. Valokuvauksen historia oli kokenut suuren käännöksen, kun tekniikka nimeltä Dagerrotypia oli viimein syntynyt. Tämän jälkeen suurempiin kaupunkeihin nousi valokuvausateljeita ja kameroita alettiin valmistaa.

Tämä menetelmä oli kuitenkin hyvin kallis, sillä sen avulla sai luotua vain yhden vedoksen. Lisäksi elohopeahöyry oli terveydelle vaarallista, minkä vuoksi britannialaisen Talbotin kehittämä tekniikka alkoi yleistyä. Tekniikoita alettiin parantelemaan ja rajoja kokeiltiin, minkä vuoksi valokuvauksen historia oli kokenut tärkeän käännepisteen ja onnistumisia saatiin yhä enemmän.

Valokuvaus historiasta nykypäivään

Nykypäivänä valokuvaus on saavuttanut pisteen, jossa valokuvat ovat heti nähtävillä. Valokuvauksen tärkeys ja ihmisten into kuvien ottamiseen ei ole missään vaiheessa hiipunut, vaan lähinnä kasvanut kasvamistaan. Valokuvia nähdään niin sosiaalisessa mediassa, nettikasinosivuilla, mainoksissa, kaupungilla, televisiossa kuin erilaisissa tapahtumissakin. Verkkosivustot käyttävät kuvia luodakseen näyttävän kokonaisuuden ja paremman käyttäjäkokemuksen. Esimerkiksi erilaiset kauppasivut, nettikasinosivut tai Nopeampi vedonlyönti, eivät olisi yhtä houkuttelevia ilman näyttäviä mainoskuvia.

Mainoskuvien tarkoituksena on nykyään kiinnittää ihmisten huomio haluttuun asiaan, ja se tehdään tänä päivänä erittäin taidokkaasti. Valokuvaus Suomessa on kehittynyt yhtä korkealle tasolle kuin muuallakin maailmassa ja Suomessa käytetään yhtä kehittynyttä tekniikkaa kuin valokuvauksen kärkimaissa. Vaikka valokuvaus on erittäin pitkälle kehittynyttä, voimme silti odottaa aina vain parempaa, sillä kehitys jatkuu.

Suomalaisen valokuvauksen historia

Suomessa valokuvaus alkoi 1840-luvulla, eli parikymmentä vuotta ensimmäisen valokuvan ottamisen jälkeen. Valokuvaus ja valokuvataide esiteltiin suomalaisille keksintönä jo ennen ensimmäisen Suomessa otetun valokuvan ottamista. Ensimmäinen suomalainen valokuva otettiin vuonna 1842. Tämän jälkeen suomalaiset alkoivat innostua valokuvaamisesta ja 1850-luvulla Suomessa oli jo monia ammattivalokuvaajia sekä kiertäviä kuvaajia, jotka olivat keskittyneet muotokuvien ottamiseen.

Ensimmäisiä suomalaisia ammattikuvaajia olivat esimerkiksi Henrik Rehnström, P. C. Liebert, Johan Jakob Reinberg ja Karl Edvard Elfström. Tuohon aikaan lähes kaikki valokuvat otettiin vielä sisätiloissa ja valokuvaajat toimivat lähinnä ateljeissa. Ulos siirryttiin vasta 1860-luvulla.

Valokuvauksen historia on tärkeää suomalaisuuden määrittelemisen kannalta katsottuna. Vanhat valokuvat kertovat meille paljon siitä, miltä Suomi näytti 1800-luvulla. Vanhoista kuvista voidaan katsoa esimerkiksi ihmisten pukeutumistyyliä, perhearkea, suomalaista maisemaa ja muuta tärkeää historiaa. Myös sodan aikoina otetut sotakuvat kertovat paljon siitä, millaista arki oli sodan keskellä Suomessa. Valokuvaus on aina ollut suomalaisille tärkeää ja jää vain nähtäväksi kuinka paljon se tulee vielä kehittymään.